Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

hukata (73) (taivutus[luo])

  1. saattaa tietämättään tuntemattomaan paikkaan
  2. heittää hukkaan

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhukɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: hu‧ka‧ta

Etymologia muokkaa

sanan hukka vartalosta huka- ja suffiksista -ta tai erillinen laina samasta germaanisesta lähteestä[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hukkaamiskielto

Aiheesta muualla muokkaa

  • hukata Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.