Wikipedia
Katso artikkeli Käytävä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Käytävä

Substantiivi muokkaa

käytävä (10)[1]

  1. pääsyn mahdollistava kapeahko, pitkänomainen kulkutie tai kulkuväylä
    Lamellitalon lamellit on yhdistetty käytävillä.
    Maanpinnalle ruokailemaan tulleet kastemadot pujahtavat häirittäessä maanalaiseen käytäväänsä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkæy̯t̪æʋæ/
  • tavutus: käy‧tä‧vä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi käytävä käytävät
genetiivi käytävän käytävien
(käytäväin)
partitiivi käytävää käytäviä
akkusatiivi käytävä;
käytävän
käytävät
sisäpaikallissijat
inessiivi käytävässä käytävissä
elatiivi käytävästä käytävistä
illatiivi käytävään käytäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi käytävällä käytävillä
ablatiivi käytävältä käytäviltä
allatiivi käytävälle käytäville
muut sijamuodot
essiivi käytävänä käytävinä
translatiivi käytäväksi käytäviksi
abessiivi käytävättä käytävittä
instruktiivi käytävin
komitatiivi käytävine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo käytävä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

alikäytävä, hiekkakäytävä, holvikäytävä, huoltokäytävä, ilmakäytävä, jalkakäytävä, kaarikäytävä, kaivoskäytävä, katukäytävä, korvakäytävä, kulkukäytävä, käytävähauta, käytäväkeskustelu, käytävälaatta, käytävämatto, käytäväpolitiikka, lentokäytävä, liukukäytävä, luhtikäytävä, myyränkäytävä, nenäkäytävä, peilikäytävä, pihakäytävä, poikkikäytävä, porraskäytävä, porttikäytävä, puistokäytävä, puutarhakäytävä, pylväskäytävä, rappukäytävä, salakäytävä, sisäänkäytävä, toukankäytävä, uloskäytävä, yhdyskäytävä, ylikäytävä

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10