Suomi muokkaa

 
Karkaava [1] kili

Verbi muokkaa

karata (73-D) (taivutus[luo])

  1. päästä omin toimin pois uhkaavasta tai epämiellyttävästä tilanteesta tai paikasta, paeta
    Panttivangin onnistui karata vankilasta.
  2. (kuvaannollisesti) mennä pois näkyvistä, kadota
    Pilvet karkasivat.
  3. hyökätä
    Gorilla karkasi eläintenhoitajan kimppuun.
  4. riistäytyä
    Tuli karkasi kulottajilta ja vaurioitti huvilaa.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑrɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: ka‧ra‧ta

Huomautukset muokkaa

  • Verbejä paeta ja karata (jostakin) käytetään synonyymisesti, kun päästään pois paikasta, josta ei saisi päästä pois. Sen sijaan, kun päästään pois paikasta, josta ajatellaan olevan suotavaa päästä pois, käytetään vain verbiä paeta.
Mies karkasi/pakeni vankilasta. (verbit hyvin synonyymisia keskenään)
...vrt...
Mies pakeni sodan keskeltä. (* karata sodan keskeltä tulkitaan niin, että kyse on sotilaskarkuruudesta)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • karata Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 3738, 4528 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Kroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

karata

  1. (taivutusmuoto) monikon genetiivimuoto sanasta karta

Substantiivi muokkaa

karata

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta karat
  2. (taivutusmuoto) monikon genetiivi sanasta karat

Serbia muokkaa

Substantiivi muokkaa

karata

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta karat
  2. (taivutusmuoto) monikon genetiivi sanasta karat

Serbokroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

karata

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta karat
  2. (taivutusmuoto) monikon genetiivi sanasta karat