keikka
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (arkikieltä) esittävän taiteilijan tai tällaisista koostuvan ryhmän esiintyminen
- (arkikieltä) tilapäinen työtehtävä, etenkin muualla kuin vakituisessa työpisteessä tehtävä
- (puhekieltä) yksittäinen harkittu rikollinen teko, varsinkin murto- tai muu varkaus taikka ryöstö
- (puhekieltä) kellahdus, kaatuminen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkeikːɑ/
- tavutus: keik‧ka
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keikka | keikat |
| genetiivi | keikan | keikkojen (keikkain) |
| partitiivi | keikkaa | keikkoja |
| akkusatiivi | keikka; keikan |
keikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keikassa | keikoissa |
| elatiivi | keikasta | keikoista |
| illatiivi | keikkaan | keikkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keikalla | keikoilla |
| ablatiivi | keikalta | keikoilta |
| allatiivi | keikalle | keikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keikkana | keikkoina |
| translatiivi | keikaksi | keikoiksi |
| abessiivi | keikatta | keikoitta |
| instruktiivi | – | keikoin |
| komitatiivi | – | keikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | keika- | |
| vahva vartalo | keikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: keikkailla
Yhdyssanat muokkaa
- keikkabussi, keikkabändi, keikkalaulaja, keikkamatka, keikkamuusikko, keikkatyö, kuperkeikka, ravintolakeikka
Aiheesta muualla muokkaa
- keikka Kielitoimiston sanakirjassa
Ruotsi muokkaa
Substantiivi muokkaa
keikka yl. (1) (yks. määr. keikkan[luo], mon. epämäär. keikkor[luo], mon. määr. keikkorna[luo])
- (suomenruotsia, puhekieltä, musiikki) keikka
Etymologia muokkaa
- sitaattilaina suomesta