Suomi muokkaa

 
Kielto

Substantiivi muokkaa

kielto (1-I)

  1. estävä käsky tai ohje

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkie̯lt̪o/
  • tavutus: kiel‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kielto kiellot
genetiivi kiellon kieltojen
partitiivi kieltoa kieltoja
akkusatiivi kielto;
kiellon
kiellot
sisäpaikallissijat
inessiivi kiellossa kielloissa
elatiivi kiellosta kielloista
illatiivi kieltoon kieltoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiellolla kielloilla
ablatiivi kiellolta kielloilta
allatiivi kiellolle kielloille
muut sijamuodot
essiivi kieltona kieltoina
translatiivi kielloksi kielloiksi
abessiivi kiellotta kielloitta
instruktiivi kielloin
komitatiivi kieltoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kiello-
vahva vartalo kielto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

kieltää + -o

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat ja sanaliitot muokkaa

ajokielto, esityskielto, hakkuukielto, hakukielto, hukkaamiskielto, julkaisukielto, kieltolaki, kieltolause, kieltomuoto, kieltosana, kieltotaulu, kieltoverbi, kilpailukielto, kokoontumiskielto, lomakielto, maahantulokielto, maahantuontikielto, maksukielto, myymiskielto, ohituskielto, pelikielto, poistumiskielto, porttikielto, pysäköintikielto, rakennuskielto, syrjimiskielto, toimenpidekielto, tuontikielto, täyskielto, uintikielto, ulkonaliikkumiskielto, vientikielto, virkakielto, virkakieltojärjestelmä, ydinkoekielto

Idiomit muokkaa

  • kerta kiellon päälle

Aiheesta muualla muokkaa

  • kielto Kielitoimiston sanakirjassa
  • kielto Tieteen termipankissa