Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

kiltti (5-C) (komparatiivi kiltimpi, superlatiivi kiltein) (taivutus[luo])

  1. hyvää toiselle tahtova

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈk̟iltːi]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Vastakohta muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kiltti Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

kiltti (5-C)

  1. perinteinen skotlantilainen miesten ruutukankainen hame

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkilt̪ːi/, [ˈk̟iltːi]
  • tavutus: kilt‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiltti kiltit
genetiivi kiltin kilttien
(kilttein)
partitiivi kilttiä kilttejä
akkusatiivi kiltti;
kiltin
kiltit
sisäpaikallissijat
inessiivi kiltissä kilteissä
elatiivi kiltistä kilteistä
illatiivi kilttiin kiltteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiltillä kilteillä
ablatiivi kiltiltä kilteiltä
allatiivi kiltille kilteille
muut sijamuodot
essiivi kilttinä kiltteinä
translatiivi kiltiksi kilteiksi
abessiivi kiltittä kilteittä
instruktiivi kiltein
komitatiivi kiltteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kilti-
vahva vartalo kiltti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kiltti Kielitoimiston sanakirjassa