Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kuittailu (2)

  1. toistuva, mahdollisesti huolimaton, kuittaaminen
  2. (slangia) naljailu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuittailu kuittailut
genetiivi kuittailun kuittailujen
kuittailuiden
kuittailuitten
partitiivi kuittailua kuittailuita
kuittailuja
akkusatiivi kuittailu;
kuittailun
kuittailut
sisäpaikallissijat
inessiivi kuittailussa kuittailuissa
elatiivi kuittailusta kuittailuista
illatiivi kuittailuun kuittailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuittailulla kuittailuilla
ablatiivi kuittailulta kuittailuilta
allatiivi kuittailulle kuittailuille
muut sijamuodot
essiivi kuittailuna kuittailuina
translatiivi kuittailuksi kuittailuiksi
abessiivi kuittailutta kuittailuitta
instruktiivi kuittailuin
komitatiivi kuittailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuittailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta kuittailla (kuittail- + -u)

Käännökset muokkaa