kuokinta
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkuo̯kint̪ɑ/
- tavutus: kuo‧kin‧ta
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuokinta | kuokinnat |
| genetiivi | kuokinnan | kuokintojen (kuokintain) |
| partitiivi | kuokintaa | kuokintoja |
| akkusatiivi | kuokinta; kuokinnan |
kuokinnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuokinnassa | kuokinnoissa |
| elatiivi | kuokinnasta | kuokinnoista |
| illatiivi | kuokintaan | kuokintoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuokinnalla | kuokinnoilla |
| ablatiivi | kuokinnalta | kuokinnoilta |
| allatiivi | kuokinnalle | kuokinnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuokintana | kuokintoina |
| translatiivi | kuokinnaksi | kuokinnoiksi |
| abessiivi | kuokinnatta | kuokinnoitta |
| instruktiivi | – | kuokinnoin |
| komitatiivi | – | kuokintoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kuokinna- | |
| vahva vartalo | kuokinta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. kuokkiminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- kuokinta Kielitoimiston sanakirjassa