Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kuriositeetti (5-C)[1]

  1. erikoisuus, kummallisuus
  2. harvinainen esine, harvinaisuus
  3. asia, jonka kiinnostavuus perustuu suurelta osin siihen, että se on valikoitunut tarkasteltavaksi merkittävyyden sijasta satunnaisesti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuriositeetti kuriositeetit
genetiivi kuriositeetin kuriositeettien
(kuriositeettein)
partitiivi kuriositeettia kuriositeetteja
akkusatiivi kuriositeetti;
kuriositeetin
kuriositeetit
sisäpaikallissijat
inessiivi kuriositeetissa kuriositeeteissa
elatiivi kuriositeetista kuriositeeteista
illatiivi kuriositeettiin kuriositeetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuriositeetilla kuriositeeteilla
ablatiivi kuriositeetilta kuriositeeteilta
allatiivi kuriositeetille kuriositeeteille
muut sijamuodot
essiivi kuriositeettina kuriositeetteina
translatiivi kuriositeetiksi kuriositeeteiksi
abessiivi kuriositeetitta kuriositeeteitta
instruktiivi kuriositeetein
komitatiivi kuriositeetteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kuriositeeti-
vahva vartalo kuriositeetti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C