kutteri
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kutteri (6)
- yksimastoinen pitkittäistakiloitu purjealus, jossa saattaa olla kokkapuu
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkut̪ːeri/
- tavutus: kut‧te‧ri
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Substantiivi muokkaa
kutteri
- (tekniikka, vanh.) jyrsimen tai puuhöyläkoneen pyörivä terä, muu teräpää
- (slangia) kutterinpuru, jyrsintä tai puuhöyläkonetta käytettäessä syntyvä hienojakoinen lastumainen puru
- lihanjalostustehtaan pikajauhaja
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kutteri | kutterit |
| genetiivi | kutterin | kutterien kuttereiden kuttereitten |
| partitiivi | kutteria | kuttereita kuttereja |
| akkusatiivi | kutteri; kutterin |
kutterit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kutterissa | kuttereissa |
| elatiivi | kutterista | kuttereista |
| illatiivi | kutteriin | kuttereihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kutterilla | kuttereilla |
| ablatiivi | kutterilta | kuttereilta |
| allatiivi | kutterille | kuttereille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kutterina | kuttereina |
| translatiivi | kutteriksi | kuttereiksi |
| abessiivi | kutteritta | kuttereitta |
| instruktiivi | – | kutterein |
| komitatiivi | – | kuttereine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kutteri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- germaanisista kielistä; vertaa englannin kielen sana cutter, saksan Kutter ja ruotsin kutter ("leikkuri")
Käännökset muokkaa
1. pyörivä terä
|
2. puru
|
Ks. kutterinpuru |
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kutteri Kielitoimiston sanakirjassa