kyretti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (lääketiede) pitkävartinen, kauhantapainen työkalu, jolla poistetaan vieraita kappaleita ruumiista tai kaavitaan iriti ainetta; kaavin
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kyretti | kyretit |
| genetiivi | kyretin | kyrettien (kyrettein) |
| partitiivi | kyrettiä | kyrettejä |
| akkusatiivi | kyretti; kyretin |
kyretit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kyretissä | kyreteissä |
| elatiivi | kyretistä | kyreteistä |
| illatiivi | kyrettiin | kyretteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kyretillä | kyreteillä |
| ablatiivi | kyretiltä | kyreteiltä |
| allatiivi | kyretille | kyreteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kyrettinä | kyretteinä |
| translatiivi | kyretiksi | kyreteiksi |
| abessiivi | kyretittä | kyreteittä |
| instruktiivi | – | kyretein |
| komitatiivi | – | kyretteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kyreti- | |
| vahva vartalo | kyretti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
Lähteet muokkaa
- Tietosanakirja. 5 osa, Kulttuurisana—Mandingo / toim. Wäinö Bonsdorff ... [et al.]. (Project Runebergissa). Helsinki: Tietosanakirja, 1913: hakusana Kyretti