Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

mekkala (12)

  1. meteli, erityisesti ihmisjoukosta aiheutuva

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmekːɑlɑ/
  • tavutus: mek‧ka‧la

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mekkala mekkalat
genetiivi mekkalan mekkaloiden
mekkaloitten
(mekkalain)
partitiivi mekkalaa mekkaloita
akkusatiivi mekkala;
mekkalan
mekkalat
sisäpaikallissijat
inessiivi mekkalassa mekkaloissa
elatiivi mekkalasta mekkaloista
illatiivi mekkalaan mekkaloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mekkalalla mekkaloilla
ablatiivi mekkalalta mekkaloilta
allatiivi mekkalalle mekkaloille
muut sijamuodot
essiivi mekkalana mekkaloina
translatiivi mekkalaksi mekkaloiksi
abessiivi mekkalatta mekkaloitta
instruktiivi mekkaloin
komitatiivi mekkaloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mekkala-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa