Katso myös: menija

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

menijä (12)

  1. henkilö, joka menee

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmenijæ/
  • tavutus: me‧ni‧jä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi menijä menijät
genetiivi menijän menijöiden
menijöitten
(menijäin)
partitiivi menijää menijöitä
akkusatiivi menijä;
menijän
menijät
sisäpaikallissijat
inessiivi menijässä menijöissä
elatiivi menijästä menijöistä
illatiivi menijään menijöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi menijällä menijöillä
ablatiivi menijältä menijöiltä
allatiivi menijälle menijöille
muut sijamuodot
essiivi menijänä menijöinä
translatiivi menijäksi menijöiksi
abessiivi menijättä menijöittä
instruktiivi menijöin
komitatiivi menijöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo menijä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • menijä Kielitoimiston sanakirjassa