morkkaava
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
morkkaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä morkata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | morkkaava | morkkaavat |
| genetiivi | morkkaavan | morkkaavien (morkkaavain) |
| partitiivi | morkkaavaa | morkkaavia |
| akkusatiivi | morkkaava; morkkaavan | morkkaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | morkkaavassa | morkkaavissa |
| elatiivi | morkkaavasta | morkkaavista |
| illatiivi | morkkaavaan | morkkaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | morkkaavalla | morkkaavilla |
| ablatiivi | morkkaavalta | morkkaavilta |
| allatiivi | morkkaavalle | morkkaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | morkkaavana | morkkaavina |
| translatiivi | morkkaavaksi | morkkaaviksi |
| abessiivi | morkkaavatta | morkkaavitta |
| instruktiivi | – | morkkaavin |
| komitatiivi | – | morkkaavine |