murre

Katso myös: Murre

Suomi

Substantiivi

murre (48-K) (monikko murteet)

1. (kielitiede) alueellisesti esiintyvä kielen muunnelma, kielimuoto, jota ei voida pitää toisena kielenä

Ääntäminen

• IPA: /ˈmurːeˣ/
• tavutus: mur‧re

Käännökset

1. alueellisesti esiintyvä kielen muunnelma, jota ei voida pitää toisena kielenä

afrikaans: dialekt asturia: dialectu m. [dialékt] bulgaria: диалект m. [dialékt] englanti: dialect espanja: dialecto m. esperanto: dialekto friisi: dialekt n. galego: dialecto m. haiti: dyalekt hollanti: dialect n. indonesia: dialek islanti: mállýska f. italia: dialetto m. katalaani: dialecte m. kreikka: διάλεκτος krimintataari: şive kroaatti: 1) narječje n. 2) dijalekt m. kurdi: lehce, lewze latina: dialectus f. latvia: dialekts, izloksne liettua: dialektas, tarmė

liivi: murd malaiji: dialek norja: dialekt pohjoissaame: dialeakta, suopman portugali: dialecto m. ranska: dialecte m., patois m. ruotsi: dialekt, munart saksa: Mundart f., Dialekt m. serbia: дијалекат, dijalekat m. sisilia: dialettu m. slovakki: nárečie n. sloveeni: narečje n. somali: lahjad tanska: dialekt tataari: şiwä tšekki: nářečí n. turkki: ağız, diyalekt, lehçe, şive unkari: nyelvjárás, dialektus venäjä: диалект m. [dialékt] viro: dialekt, murre volapük: dialeg

Liittyvät sanat

• slangi
• murtaa

Johdokset

• adjektiivit: murteellinen
• adverbit: murtaen

Yhdyssanat

itämurre, kansanmurre, kotimurre, länsimurre, murreaineisto, murreaines, murrealue, murreasu, murrehavainto, murreilmaus, murrekirjallisuus, murremaantiede, murrepakina, murreryhmä, murresana, murretutkimus, paikallismurre, pohjalaismurre, savolaismurre

Aiheesta muualla

• murre Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

murre (8)

1. (murteellinen) koira

Englanti

Substantiivi

murre (monikko murres)

1. (amerikanenglantia) kiisla: kumpi tahansa kiislojen sukuun (Uria) kuuluvista ruokkilintujen lajeista tai sellaisen yksilö

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (brittienglantia) guillemot, (murteellinen, Newfoundlandissa ja Labradorissa) turr

Saksa

Verbi

murre

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä murren
2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä murren
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä murren
4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä murren

Viro

Substantiivi

murre (gen. murde, part. murret)

1. (kielitiede) murre

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 6 (mõte) mõte

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (murre) dialekt

Aiheesta muualla

• murre sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)