naarmutus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
naarmutus (39)
- naarmuttamisen toteutus
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈnɑːrmut̪us/
- tavutus: naar‧mu‧tus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | naarmutus | naarmutukset |
genetiivi | naarmutuksen | naarmutusten naarmutuksien |
partitiivi | naarmutusta | naarmutuksia |
akkusatiivi | naarmutus; naarmutuksen |
naarmutukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | naarmutuksessa | naarmutuksissa |
elatiivi | naarmutuksesta | naarmutuksista |
illatiivi | naarmutukseen | naarmutuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | naarmutuksella | naarmutuksilla |
ablatiivi | naarmutukselta | naarmutuksilta |
allatiivi | naarmutukselle | naarmutuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | naarmutuksena | naarmutuksina |
translatiivi | naarmutukseksi | naarmutuksiksi |
abessiivi | naarmutuksetta | naarmutuksitta |
instruktiivi | – | naarmutuksin |
komitatiivi | – | naarmutuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | naarmutukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
naarmutus- |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä naarmuttaa (naarmut- + -us)
Käännökset muokkaa
1. naarmuttamisen toteutus
|