puukotus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- henkilön surmaaminen tai vahingoittaminen teräaseella
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpuːkot̪us/
- tavutus: puu‧ko‧tus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | puukotus | puukotukset |
genetiivi | puukotuksen | puukotusten puukotuksien |
partitiivi | puukotusta | puukotuksia |
akkusatiivi | puukotus; puukotuksen |
puukotukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | puukotuksessa | puukotuksissa |
elatiivi | puukotuksesta | puukotuksista |
illatiivi | puukotukseen | puukotuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | puukotuksella | puukotuksilla |
ablatiivi | puukotukselta | puukotuksilta |
allatiivi | puukotukselle | puukotuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | puukotuksena | puukotuksina |
translatiivi | puukotukseksi | puukotuksiksi |
abessiivi | puukotuksetta | puukotuksitta |
instruktiivi | – | puukotuksin |
komitatiivi | – | puukotuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | puukotukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
puukotus- |
Käännökset muokkaa
1. henkilön surmaaminen tai vahingoittaminen teräaseella
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- puukotus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39