pysyvä
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
pysyvä (10) (komparatiivi pysyvämpi, superlatiivi pysyvin) (taivutus[luo])
- sellainen, joka on muuttumaton, jatkuvasti olemassa oleva, stabiili
- Lähi-itään yritetään saada pysyvä rauha.
- pysyvä lumi
- Hetken huumaa vai pysyvämpi muutos?
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpysyʋæ/
- tavutus: py‧sy‧vä
Etymologia muokkaa
- partisiippi verbistä pysyä
Käännökset muokkaa
1. sellainen, joka on muuttumaton, jatkuvasti olemassa oleva, stabiili
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: pysyväinen
- substantiivit: pysyvyys
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Verbi muokkaa
pysyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä pysyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pysyvä | pysyvät |
| genetiivi | pysyvän | pysyvien (pysyväin) |
| partitiivi | pysyvää | pysyviä |
| akkusatiivi | pysyvä; pysyvän | pysyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pysyvässä | pysyvissä |
| elatiivi | pysyvästä | pysyvistä |
| illatiivi | pysyvään | pysyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pysyvällä | pysyvillä |
| ablatiivi | pysyvältä | pysyviltä |
| allatiivi | pysyvälle | pysyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pysyvänä | pysyvinä |
| translatiivi | pysyväksi | pysyviksi |
| abessiivi | pysyvättä | pysyvittä |
| instruktiivi | – | pysyvin |
| komitatiivi | – | pysyvine |