Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sorsinta (9-J)[1]

  1. (slangia) sorto, sortaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsorsint̪ɑ/
  • tavutus: sor‧sin‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sorsinta sorsinnat
genetiivi sorsinnan sorsintojen
(sorsintain)
partitiivi sorsintaa sorsintoja
akkusatiivi sorsinta;
sorsinnan
sorsinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi sorsinnassa sorsinnoissa
elatiivi sorsinnasta sorsinnoista
illatiivi sorsintaan sorsintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sorsinnalla sorsinnoilla
ablatiivi sorsinnalta sorsinnoilta
allatiivi sorsinnalle sorsinnoille
muut sijamuodot
essiivi sorsintana sorsintoina
translatiivi sorsinnaksi sorsinnoiksi
abessiivi sorsinnatta sorsinnoitta
instruktiivi sorsinnoin
komitatiivi sorsintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sorsinna-
vahva vartalo sorsinta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-J