Wikipedia
Katso artikkeli Taantuma Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

taantuma (10)

  1. (taloustiede) kansantalouden tilanne, jossa bruttokansantuotteen kasvuvauhti supistuu huomattavasti ollen kuitenkin plusmerkkistä; hitaan talouskasvun kausi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑːnt̪umɑ/
  • tavutus: taan‧tu‧ma

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taantuma taantumat
genetiivi taantuman taantumien
(taantumain)
partitiivi taantumaa taantumia
akkusatiivi taantuma;
taantuman
taantumat
sisäpaikallissijat
inessiivi taantumassa taantumissa
elatiivi taantumasta taantumista
illatiivi taantumaan taantumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi taantumalla taantumilla
ablatiivi taantumalta taantumilta
allatiivi taantumalle taantumille
muut sijamuodot
essiivi taantumana taantumina
translatiivi taantumaksi taantumiksi
abessiivi taantumatta taantumitta
instruktiivi taantumin
komitatiivi taantumine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo taantuma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä taantua

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

suhdannetaantuma

Aiheesta muualla muokkaa