Viikinkilaivan takila ja purje

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

takila (13)

  1. (merenkulku) mastot ja muu välineistö, jonka varaan ja avulla aluksen purjeet levitetään

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑ.ki.lɑ/
  • tavutus: ta‧ki‧la

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi takila takilat
genetiivi takilan takiloiden
takiloitten
takilojen
(takilain)
partitiivi takilaa takiloita
takiloja
akkusatiivi takila;
takilan
takilat
sisäpaikallissijat
inessiivi takilassa takiloissa
elatiivi takilasta takiloista
illatiivi takilaan takiloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi takilalla takiloilla
ablatiivi takilalta takiloilta
allatiivi takilalle takiloille
muut sijamuodot
essiivi takilana takiloina
translatiivi takilaksi takiloiksi
abessiivi takilatta takiloitta
instruktiivi takiloin
komitatiivi takiloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo takila-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

ptkittäistakila

Aiheesta muualla muokkaa

  • takila Kielitoimiston sanakirjassa