tarha
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
tarha (9)
- tavallisesti aidalla ympäristöstä erotettu alue
- viljelyyn tai eläinten kasvatukseen ja hoitoon erotettu alue; viljelmä
- lastentarha, päiväkoti
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪ɑrhɑ/
- tavutus: tar‧ha
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tarha | tarhat |
| genetiivi | tarhan | tarhojen (tarhain) |
| partitiivi | tarhaa | tarhoja |
| akkusatiivi | tarha; tarhan |
tarhat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tarhassa | tarhoissa |
| elatiivi | tarhasta | tarhoista |
| illatiivi | tarhaan | tarhoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tarhalla | tarhoilla |
| ablatiivi | tarhalta | tarhoilta |
| allatiivi | tarhalle | tarhoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tarhana | tarhoina |
| translatiivi | tarhaksi | tarhoiksi |
| abessiivi | tarhatta | tarhoitta |
| instruktiivi | – | tarhoin |
| komitatiivi | – | tarhoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tarha- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
balttilainen laina[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
eläintarha, halkotarha, hammastarha, hedelmätarha, juoksutarha, kanatarha, karjatarha, kasvitarha, kettutarha, koiratarha, lammastarha, lastentarha, lautatarha, mehiläistarha, minkkitarha, oliivitarha, omenatarha, puutarha, ruumistarha, ruusutarha, sikatarha, sikotarha, susitarha, taimitarha tarhaherne, tarhakalmisto, tarhakettu, tarhakotilo, tarhakäärme, tarhametsästys, tarhaneilikka, tarhapapu, tarharastas, tarhatyräkki, turkistarha, tähtitarha, vihannestarha, viinitarha, yrttitarha
Aiheesta muualla muokkaa
- tarha Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.