telefoni
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
telefoni (5)
- (vanhentunut) puhelin
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪eleˌfoni/
- tavutus: te‧le‧fo‧ni
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | telefoni | telefonit |
| genetiivi | telefonin | telefonien (telefonein) |
| partitiivi | telefonia | telefoneja |
| akkusatiivi | telefoni; telefonin |
telefonit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | telefonissa | telefoneissa |
| elatiivi | telefonista | telefoneista |
| illatiivi | telefoniin | telefoneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | telefonilla | telefoneilla |
| ablatiivi | telefonilta | telefoneilta |
| allatiivi | telefonille | telefoneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | telefonina | telefoneina |
| translatiivi | telefoniksi | telefoneiksi |
| abessiivi | telefonitta | telefoneitta |
| instruktiivi | – | telefonein |
| komitatiivi | – | telefoneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | telefoni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Esperanto muokkaa
Verbi muokkaa
telefoni
- soittaa (puhelimella)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: [te.le.ˈfoː.ni]
Etymologia muokkaa
Kantasanasta telefono ja verbin infinitiivin päätteestä -i
- (telefon+i ← telefon+o)