Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tippa (9-B)

  1. pisara
  2. (arkikieltä) tiputuspullo, tiputus
    Sairaanhoitaja laittoi minulle tipan käsivarteen.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ipːɑ/, [ˈt̪ipːɑ]
  • tavutus: tip‧pa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tippa tipat
genetiivi tipan tippojen
(tippain)
partitiivi tippaa tippoja
akkusatiivi tippa;
tipan
tipat
sisäpaikallissijat
inessiivi tipassa tipoissa
elatiivi tipasta tipoista
illatiivi tippaan tippoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tipalla tipoilla
ablatiivi tipalta tipoilta
allatiivi tipalle tipoille
muut sijamuodot
essiivi tippana tippoina
translatiivi tipaksi tipoiksi
abessiivi tipatta tipoitta
instruktiivi tipoin
komitatiivi tippoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tipa-
vahva vartalo tippa-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

tippaleipä, tippapullo, tyrmäystippa, vesitippa

Idiomit muokkaa

  • Ei tippa tapa – sanonnalla tarkoitetaan, että vähäinen määrä (tippa) alkoholia ei olisi pahaksi.
  • viime tipassa – viime hetkellä

Aiheesta muualla muokkaa

  • tippa Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi muokkaa

Verbi muokkaa

tippa (1)

  1. kipata, kaataa, tyhjentää (kuorma)
  2. työntää, pukata
  3. veikata, arvata, ennustaa