Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

tukeva (10) (komparatiivi tukevampi, superlatiivi tukevin) (taivutus)

  1. tanakka, roteva; paksu, vahvarakenteinen
    Etsitty mies on lyhyt ja tukeva.
    tukeva oksa
  2. jämäkkä, kestävä, luja, vankkumaton
    Tässä ralliautossa on tukeva runko.
  3. (ateriasta) runsas ja ravitseva
    tukeva aamiainen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ukeʋɑ/
  • tavutus: tu‧ke‧va

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • tukeva Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

tukeva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tukea

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tukeva tukevat
genetiivi tukevan tukevien
(tukevain)
partitiivi tukevaa tukevia
akkusatiivi tukeva; tukevan tukevat
sisäpaikallissijat
inessiivi tukevassa tukevissa
elatiivi tukevasta tukevista
illatiivi tukevaan tukeviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tukevalla tukevilla
ablatiivi tukevalta tukevilta
allatiivi tukevalle tukeville
muut sijamuodot
essiivi tukevana tukevina
translatiivi tukevaksi tukeviksi
abessiivi tukevatta tukevitta
instruktiivi tukevin
komitatiivi tukevine

Verbi muokkaa

tukeva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tukea

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tukeva tukevat
genetiivi tukevan tukevien
(tukevain)
partitiivi tukevaa tukevia
akkusatiivi tukeva; tukevan tukevat
sisäpaikallissijat
inessiivi tukevassa tukevissa
elatiivi tukevasta tukevista
illatiivi tukevaan tukeviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tukevalla tukevilla
ablatiivi tukevalta tukevilta
allatiivi tukevalle tukeville
muut sijamuodot
essiivi tukevana tukevina
translatiivi tukevaksi tukeviksi
abessiivi tukevatta tukevitta
instruktiivi tukevin
komitatiivi tukevine