Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tukevuus (40)

  1. se, että on tukeva

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ukeʋuːs/
  • tavutus: tu‧ke‧vuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tukevuus tukevuudet
genetiivi tukevuuden tukevuuksien
partitiivi tukevuutta tukevuuksia
akkusatiivi tukevuus;
tukevuuden
tukevuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi tukevuudessa tukevuuksissa
elatiivi tukevuudesta tukevuuksista
illatiivi tukevuuteen tukevuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tukevuudella tukevuuksilla
ablatiivi tukevuudelta tukevuuksilta
allatiivi tukevuudelle tukevuuksille
muut sijamuodot
essiivi tukevuutena tukevuuksina
translatiivi tukevuudeksi tukevuuksiksi
abessiivi tukevuudetta tukevuuksitta
instruktiivi tukevuuksin
komitatiivi tukevuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tukevuude-
vahva vartalo tukevuute-
konsonantti-
vartalo
tukevuut-

Etymologia muokkaa

sanan tukeva vartalosta tukev- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa