vahingonilo
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
vahingonilo (1) (ei monikkoa)
- toiselle sattuneelle epäonnelle nauraminen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋɑhiŋːonˌilo/
- tavutus: va‧hin‧gon‧i‧lo
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vahingonilo | vahingonilot |
| genetiivi | vahingonilon | vahingonilojen |
| partitiivi | vahingoniloa | vahingoniloja |
| akkusatiivi | vahingonilo; vahingonilon |
vahingonilot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vahingonilossa | vahingoniloissa |
| elatiivi | vahingonilosta | vahingoniloista |
| illatiivi | vahingoniloon | vahingoniloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vahingonilolla | vahingoniloilla |
| ablatiivi | vahingonilolta | vahingoniloilta |
| allatiivi | vahingonilolle | vahingoniloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vahingonilona | vahingoniloina |
| translatiivi | vahingoniloksi | vahingoniloiksi |
| abessiivi | vahingonilotta | vahingoniloitta |
| instruktiivi | – | vahingoniloin |
| komitatiivi | – | vahingoniloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vahingonilo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
yhdyssana osista vahinko (genetiivi) ja ilo; saksan kielen Schadenfreude, filosofi Arthur Schopenhauerin ihmisluonnon käsittelyssä
Käännökset muokkaa
1. toiselle sattuneelle epäonnelle nauraminen
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: vahingoniloinen
Aiheesta muualla muokkaa
- vahingonilo Kielitoimiston sanakirjassa