Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

valaisin (33)

  1. valaisuun ja valaistuksen osana käytettävä laite, joka sisältää valonlähteen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑlɑi̯sin/
  • tavutus: va‧lai‧sin

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valaisin valaisimet
genetiivi valaisimen valaisimien
valaisinten
partitiivi valaisinta valaisimia
akkusatiivi valaisin;
valaisimen
valaisimet
sisäpaikallissijat
inessiivi valaisimessa valaisimissa
elatiivi valaisimesta valaisimista
illatiivi valaisimeen valaisimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi valaisimella valaisimilla
ablatiivi valaisimelta valaisimilta
allatiivi valaisimelle valaisimille
muut sijamuodot
essiivi valaisimena
(valaisinna)
valaisimina
translatiivi valaisimeksi valaisimiksi
abessiivi valaisimetta valaisimitta
instruktiivi valaisimin
komitatiivi valaisimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo valaisime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
valaisin-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hissivalaisin, kasvivalaisin, kattovalaisin, kiskovalaisin, kohdevalaisin, käsivalaisin, lattiavalaisin, loistevalaisin, lukuvalaisin, pöytävalaisin, riippuvalaisin, seinävalaisin, sisustusvalaisin, sisävalaisin, sähkövalaisin, työvalaisin, ulkovalaisin, uppovalaisin, valaisinparisto, valaisinpylväs, valaisintolppa, yleisvalaisin

Aiheesta muualla muokkaa

Verbi muokkaa

valaisin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä valaista