Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

veräjä (10)[1]

  1. se osa aidasta tai aitauksesta, jonka voi avata; aitauksen portti

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋeræjæ/
  • tavutus: ve‧rä‧jä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi veräjä veräjät
genetiivi veräjän veräjien
(veräjäin)
partitiivi veräjää veräjiä
akkusatiivi veräjä;
veräjän
veräjät
sisäpaikallissijat
inessiivi veräjässä veräjissä
elatiivi veräjästä veräjistä
illatiivi veräjään veräjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi veräjällä veräjillä
ablatiivi veräjältä veräjiltä
allatiivi veräjälle veräjille
muut sijamuodot
essiivi veräjänä veräjinä
translatiivi veräjäksi veräjiksi
abessiivi veräjättä veräjittä
instruktiivi veräjin
komitatiivi veräjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo veräjä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • slaavilainen laina[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.