трус

Bulgaria

Substantiivi

трус m. (objektimuoto: труса, määräinen: трусът, monikko: трусове, määräinen: трусовете, laskentamuoto: труса)

1. maanjäristys

Valkovenäjä

Substantiivi

трус m.

1. jänis

Venäjä

Substantiivi

тру́с m.

1. pelkuri

Taivutus

elollinen	yksikkö	monikko
nominatiivi	тру́с	тру́сы
genetiivi	тру́са	тру́сов
datiivi	тру́су	тру́сам
akkusatiivi	тру́са	тру́сов
instrumentaali	тру́сом	тру́сами
prepositionaali	тру́се	тру́сах

Etymologia

• muinaisslaavilainen *trǫsъ, vrt. verbiin трясти, "täristä"

Liittyvät sanat

• трусиха (naispuolinen)