SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

pelkuri (6)

  1. sellainen, jolla ei ole uskallusta siihen mihin pitäisi
  2. pelokas ihminen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpelkuri/
  • tavutus: pel‧ku‧ri

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pelkuri pelkurit
genetiivi pelkurin pelkurien
pelkureiden
pelkureitten
partitiivi pelkuria pelkureita
pelkureja
akkusatiivi pelkuri;
pelkurin
pelkurit
sisäpaikallissijat
inessiivi pelkurissa pelkureissa
elatiivi pelkurista pelkureista
illatiivi pelkuriin pelkureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pelkurilla pelkureilla
ablatiivi pelkurilta pelkureilta
allatiivi pelkurille pelkureille
muut sijamuodot
essiivi pelkurina pelkureina
translatiivi pelkuriksi pelkureiksi
abessiivi pelkuritta pelkureitta
instruktiivi pelkurein
komitatiivi pelkureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pelkuri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
SynonyymitMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • pelkuri Kielitoimiston sanakirjassa