Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pelko (1-D)

  1. tajuttavan uhkan tai vaaran aiheuttama hädän tai tuskan tunne
    Kun näin vastustajani, täytti pelko mieleni.
    Kansa pakeni pelon vallassa.
    Hän oli peloissaan keksinyt hätävalheen.
  2. (usein monikossa) huoli jonkin mahdollisesta toteutumisesta
    Pelot koronajuomisesta eivät toteutuneet. (Helsingin Sanomat)

Ääntäminen muokkaa

  • tavutus: pel‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pelko pelot
genetiivi pelon pelkojen
partitiivi pelkoa pelkoja
akkusatiivi pelko;
pelon
pelot
sisäpaikallissijat
inessiivi pelossa peloissa
elatiivi pelosta peloista
illatiivi pelkoon pelkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pelolla peloilla
ablatiivi pelolta peloilta
allatiivi pelolle peloille
muut sijamuodot
essiivi pelkona pelkoina
translatiivi peloksi peloiksi
abessiivi pelotta peloitta
instruktiivi peloin
komitatiivi pelkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pelo-
vahva vartalo pelko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

pelätä, pelättävä, pelkuri, pelonsekainen, pelottava

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

elämänpelko, ihmispelko, jumalanpelko, koulupelko, kuolemanpelko, lentopelko, muukalaispelko, pelkotila, pelontunne, pimeänpelko

Aiheesta muualla muokkaa

  • pelko Kielitoimiston sanakirjassa