SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

pelko (1-D)

  1. tajuttavan uhkan tai vaaran aiheuttama hädän tai tuskan tunne
    Kun näin vastustajani, täytti pelko mieleni.
    Kansa pakeni pelon vallassa.
    Hän oli peloissaan keksinyt hätävalheen.
  2. (usein monikossa) huoli jonkin mahdollisesta toteutumisesta
    Pelot koronajuomisesta eivät toteutuneet. (Helsingin Sanomat)

ÄäntäminenMuokkaa

  • tavutus: pel‧ko

EtymologiaMuokkaa

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

pelätä, pelättävä, pelkuri, pelonsekainen, pelottava

YhdyssanatMuokkaa

elämänpelko, ihmispelko, jumalanpelko, koulupelko, kuolemanpelko, lentopelko, muukalaispelko, pelkotila, pelontunne, pimeänpelko

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • pelko Kielitoimiston sanakirjassa