Wikipedia
Katso artikkeli Kauhu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

kauhu (1)[1]

  1. suuri pelon tunne, varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa siihen liittyy tuntemuksia jonkin asian tai tilanteen hirveydestä tai karmeudesta
    katsella kauhulla
  2. kauheus
  3. kirjallisuuden ja elokuvan laji, joka perustuu pelottaviin ja kauhua herättäviin asioihin

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑu̯hu/
  • tavutus: kau‧hu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kauhu kauhut
genetiivi kauhun kauhujen
partitiivi kauhua kauhuja
akkusatiivi kauhu;
kauhun
kauhut
sisäpaikallissijat
inessiivi kauhussa kauhuissa
elatiivi kauhusta kauhuista
illatiivi kauhuun kauhuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kauhulla kauhuilla
ablatiivi kauhulta kauhuilta
allatiivi kauhulle kauhuille
muut sijamuodot
essiivi kauhuna kauhuina
translatiivi kauhuksi kauhuiksi
abessiivi kauhutta kauhuitta
instruktiivi kauhuin
komitatiivi kauhuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kauhu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kauhuelokuva, kauhujuttu, kauhukahva, kauhukakara, kauhukertomus, kauhukirjallisuus, kauhukuva, kauhukuvaus, kauhunhetki, kauhunhuuto, kauhunäky, kauhupropaganda, kauhuromaani, kauhuskenaario, kauhutarina, kauhuviihde, pakokauhu, panssarikauhu, rimakauhu, torikauhu, vesikauhu

Sanaliitot
muokkaa

kauhun tasapaino

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kauhu Kielitoimiston sanakirjassa
  • kauhu Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1