Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kauheus (40)[1]

  1. se, että on kauhea

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑu̯heus/ tai /ˈkɑu̯heu̯s/
  • tavutus: kau‧he‧us / kau‧heus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kauheus kauheudet
genetiivi kauheuden kauheuksien
partitiivi kauheutta kauheuksia
akkusatiivi kauheus;
kauheuden
kauheudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kauheudessa kauheuksissa
elatiivi kauheudesta kauheuksista
illatiivi kauheuteen kauheuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kauheudella kauheuksilla
ablatiivi kauheudelta kauheuksilta
allatiivi kauheudelle kauheuksille
muut sijamuodot
essiivi kauheutena kauheuksina
translatiivi kauheudeksi kauheuksiksi
abessiivi kauheudetta kauheuksitta
instruktiivi kauheuksin
komitatiivi kauheuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kauheude-
vahva vartalo kauheute-
konsonantti-
vartalo
kauheut-

Etymologia muokkaa

sanan kauhea vartalosta kauhe- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kauheus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40