Substantiivi

muokkaa

kammo (1)

  1. voimakas, usein lamaannuttava pelkotila
    Tunnen kammoa jo ajatellessani julkisen puheen pitämistä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑmːo/
  • tavutus: kam‧mo

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kammo kammot
genetiivi kammon kammojen
partitiivi kammoa kammoja
akkusatiivi kammo;
kammon
kammot
sisäpaikallissijat
inessiivi kammossa kammoissa
elatiivi kammosta kammoista
illatiivi kammoon kammoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kammolla kammoilla
ablatiivi kammolta kammoilta
allatiivi kammolle kammoille
muut sijamuodot
essiivi kammona kammoina
translatiivi kammoksi kammoiksi
abessiivi kammotta kammoitta
instruktiivi kammoin
komitatiivi kammoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kammo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

aukiokammo, korkeanpaikankammo, torikammo

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kammo Kielitoimiston sanakirjassa