kammota

Suomi

Verbi

kammota (74) (taivutus[luo])

1. ~ (part.) tuntea tai kokea kammoa jkta tai jtk kohtaan

   Noin puolet aikuisista kammoaa hammaslääkäriä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑmːot̪ɑˣ/
• tavutus: kam‧mo‧ta

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kammoaminen

Aiheesta muualla

• kammota Kielitoimiston sanakirjassa