kammoaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakammoaminen (38)
- teonnimi verbistä kammota
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kammoaminen | kammoamiset |
| genetiivi | kammoamisen | kammoamisten kammoamisien |
| partitiivi | kammoamista | kammoamisia |
| akkusatiivi | kammoaminen; kammoamisen |
kammoamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kammoamisessa | kammoamisissa |
| elatiivi | kammoamisesta | kammoamisista |
| illatiivi | kammoamiseen | kammoamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kammoamisella | kammoamisilla |
| ablatiivi | kammoamiselta | kammoamisilta |
| allatiivi | kammoamiselle | kammoamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kammoamisena (kammoamisna) |
kammoamisina |
| translatiivi | kammoamiseksi | kammoamisiksi |
| abessiivi | kammoamisetta | kammoamisitta |
| instruktiivi | – | kammoamisin |
| komitatiivi | – | kammoamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kammoamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kammoamis- | |