hirvittää

Suomi

Verbi

hirvittää (53-C) (taivutus[luo])

1. pelottaa, kammottaa

   Olemme niin korkealla, että minua ihan hirvittää!

Ääntäminen

• IPA: /ˈhirʋit̪ːæːˣ/
• tavutus: hir‧vit‧tää

Etymologia

• verbi hirvitä (konsonanttivartalo hirvit- + johdin -tä- + infinitiivin tunnus -ä)

Liittyvät sanat

Johdokset

• hirvittävä
• hirvitys
• substantiivit: hirvittäminen

Aiheesta muualla

• hirvittää Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 921 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa