uhka
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaauhka (10-D)
- todettavissa oleva jonkun tai jonkin tuoma pelko tai pelättävissä olevan vaaran tuntemus tai todellinen vaara
- Satu Hassin mielestä Ylilaudan muodostama uhka pitää ottaa vakavasti.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈuhkɑ/
- tavutus: uh‧ka
Taivutus
muokkaa| Taivutus (10-D) | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uhka | uhat |
| genetiivi | uhan | uhkien (uhkain) |
| partitiivi | uhkaa | uhkia |
| akkusatiivi | uhka; uhan |
uhat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uhassa | uhissa |
| elatiivi | uhasta | uhista |
| illatiivi | uhkaan | uhkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uhalla | uhilla |
| ablatiivi | uhalta | uhilta |
| allatiivi | uhalle | uhille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uhkana | uhkina |
| translatiivi | uhaksi | uhiksi |
| abessiivi | uhatta | uhitta |
| instruktiivi | – | uhin |
| komitatiivi | – | uhkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | uha- | |
| vahva vartalo | uhka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
| Taivutus (10) | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uhka | uhkat |
| genetiivi | uhkan | uhkien (uhkain) |
| partitiivi | uhkaa | uhkia |
| akkusatiivi | uhka; uhkan |
uhkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uhkassa | uhkissa |
| elatiivi | uhkasta | uhkista |
| illatiivi | uhkaan | uhkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uhkalla | uhkilla |
| ablatiivi | uhkalta | uhkilta |
| allatiivi | uhkalle | uhkille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uhkana | uhkina |
| translatiivi | uhkaksi | uhkiksi |
| abessiivi | uhkatta | uhkitta |
| instruktiivi | – | uhkin |
| komitatiivi | – | uhkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uhka- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. svv