uhka
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
uhka (10)
- todettavissa oleva jonkun tai jonkin tuoma pelko tai pelättävissä olevan vaaran tuntemus tai todellinen vaara
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uhka | uhat |
| genetiivi | uhan | uhkien (uhkain) |
| partitiivi | uhkaa | uhkia |
| akkusatiivi | uhka; uhan |
uhat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uhassa | uhissa |
| elatiivi | uhasta | uhista |
| illatiivi | uhkaan | uhkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uhalla | uhilla |
| ablatiivi | uhalta | uhilta |
| allatiivi | uhalle | uhille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uhkana | uhkina |
| translatiivi | uhaksi | uhiksi |
| abessiivi | uhatta | uhitta |
| instruktiivi | – | uhin |
| komitatiivi | – | uhkine- + omistusliite |
EtymologiaMuokkaa
- Christfried Gananderin vuonna 1787 käyttöön ottama uudissana[1]
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- adverbit: uhaten, uhkaten
- adjektiivit: uhannut, uhkaava
- substantiivit: uhkaus
- verbit: uhata, uhkailla
YhdyssanatMuokkaa
hyökkäysuhka, sodanuhka, uhka-arvio, uhkakerroin, uhkakuva, uhkapeli, uhkapeluri, uhkarohkea, uhkarohkeus, uhkasakko, uhkavaatimus, uhkayritys
Aiheesta muuallaMuokkaa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. 5. painos. Helsinki: WSOY, 2011.