SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

uhka (10)

  1. todettavissa oleva jonkun tai jonkin tuoma pelko tai pelättävissä olevan vaaran tuntemus tai todellinen vaara

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uhka uhat
genetiivi uhan uhkien
(uhkain)
partitiivi uhkaa uhkia
akkusatiivi uhka;
uhan
uhat
sisäpaikallissijat
inessiivi uhassa uhissa
elatiivi uhasta uhista
illatiivi uhkaan uhkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi uhalla uhilla
ablatiivi uhalta uhilta
allatiivi uhalle uhille
muut sijamuodot
essiivi uhkana uhkina
translatiivi uhaksi uhiksi
abessiivi uhatta uhitta
instruktiivi uhin
komitatiivi uhkine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

hyökkäysuhka, sodanuhka, uhka-arvio, uhkakerroin, uhkakuva, uhkapeli, uhkapeluri, uhkarohkea, uhkarohkeus, uhkasakko, uhkavaatimus, uhkayritys

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • uhka Kielitoimiston sanakirjassa
  • uhka Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. 5. painos. Helsinki: WSOY, 2011.