uhkaava

Suomi

Adjektiivi

uhkaava (10) (komparatiivi uhkaavampi, superlatiivi uhkaavin) (taivutus[luo])

1. sellainen, joka uhkaa

   Uhkaava ukkospilvi lähestyy.

Ääntäminen

• IPA: /ˈuhkɑːʋɑ/
• tavutus: uh‧kaa‧va

Käännökset

1. sellainen joka uhkaa

englanti: threatening, ominous, menacing ranska: menaçant

venäjä: угрожающий

Liittyvät sanat

• uhitteleva

Johdokset

• adverbit: uhkaavasti
• substantiivit: uhkaavuus

Aiheesta muualla

• uhkaava Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

uhkaava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä uhata

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	uhkaava	uhkaavat
genetiivi	uhkaavan	uhkaavien (uhkaavain)
partitiivi	uhkaavaa	uhkaavia
akkusatiivi	uhkaava; uhkaavan	uhkaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	uhkaavassa	uhkaavissa
elatiivi	uhkaavasta	uhkaavista
illatiivi	uhkaavaan	uhkaaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	uhkaavalla	uhkaavilla
ablatiivi	uhkaavalta	uhkaavilta
allatiivi	uhkaavalle	uhkaaville
muut sijamuodot
essiivi	uhkaavana	uhkaavina
translatiivi	uhkaavaksi	uhkaaviksi
abessiivi	uhkaavatta	uhkaavitta
instruktiivi	–	uhkaavin
komitatiivi	–	uhkaavine