Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

uhata (73-D) (taivutus[luo])

  1. ~ (part.) olla uhkana jklle
    Sukupuutto uhkaa monia eliölajeja.
  2. ~ (part.) aiheuttaa uhka jklle jllak
    Ryöstäjä uhkasi vanhusta puukolla.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈuhɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: u‧ha‧ta

Taivutus muokkaa

sanan uhka vartalosta uha- ja suffiksista -ta

Etymologia muokkaa

sanan uhka vartalosta uha- ja suffiksista -ta[1]

Käännökset muokkaa

Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • uhata Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.