uhata (73-D) (taivutus[luo])

  1. ~ (part.) olla uhkana jklle
    Sukupuutto uhkaa monia eliölajeja.
  2. ~ (part.) aiheuttaa uhka jklle jllak
    Ryöstäjä uhkasi vanhusta puukolla.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈuhɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: u‧ha‧ta

Taivutus

muokkaa

sanan uhka vartalosta uha- ja suffiksista -ta

Etymologia

muokkaa

sanan uhka vartalosta uha- ja suffiksista -ta[1]

Käännökset

muokkaa
Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • uhata Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.