menace

Englanti

Substantiivi

menace (monikko menaces)

1. uhka

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	menaces
part. prees.	menacing
imp. & part. perf.	menaced

menace

1. uhata

Ranska

Substantiivi

menace f. (monikko menaces[luo])

1. uhka
2. uhkaus

Aiheesta muualla

• menace Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Verbi

menace

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä menacer
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä menacer
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä menacer
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä menacer
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä menacer