Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

haku (1-D)[1]

  1. hakeminen, noutaminen
    paketin haku postista
  2. hakemuksen tekeminen
    passin haku, luvan haku
  3. etsintä
    kanavien automaattinen haku
  4. oppilasvalinta oppilaitoksiin
  5. (tietotekniikka) toiminto internet-sivulla tai tietokannan käyttöliittymässä, jolla voidaan etsiä yksittäisiä sanoja tai tehdä monimutkaisempia kyselyitä
  6. nouto

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑku/
  • tavutus: ha‧ku

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haku haut
genetiivi haun hakujen
partitiivi hakua hakuja
akkusatiivi haku;
haun
haut
sisäpaikallissijat
inessiivi haussa hauissa
elatiivi hausta hauista
illatiivi hakuun hakuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haulla hauilla
ablatiivi haulta hauilta
allatiivi haulle hauille
muut sijamuodot
essiivi hakuna hakuina
translatiivi hauksi hauiksi
abessiivi hautta hauitta
instruktiivi hauin
komitatiivi hakuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hau-
vahva vartalo haku-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

hakukelpoinen, hakukelpoisuus, hakukuljetus, muutoksenhaku, paikanhaku, työnhaku

Johdokset muokkaa

hakunen, hakusessa

Yhdyssanat muokkaa

hakuaika, hakuammunta, hakukielto, hakukone, hakulaite, hakuohjelma, hakupaperit, hakupartio, hakurahtiliikenne, hakusaarto, hakusana, hakuteos, hakutulos, hakuvalo, henkilöhaku, kaukohaku, lainhaku, luvanhaku, ruoanhaku, sekahaku, tiedonhaku, tietokonehaku, vianhaku, viranhaku, yhteishaku

Anagrammit muokkaa

kuha, uhka

Idiomit muokkaa

  • olla haku päällä – olla etsintäkuulutettuna; olla etsimässä kumppania
  • naisten haku – naisten vuoro hakea miehiä tanssimaan

Aiheesta muualla muokkaa

  • haku Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-D