kuha
 |
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaakuha (10)
- eräs ahventen heimoon kuuluva ahvenkalojen laji (Sander lucioperca) tai sen yksilö
- mikä tahansa kuhien sukuun (Sander) kuuluva ahvenlaji tai sellaisen yksilö
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkuɦɑ/
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuha | kuhat |
| genetiivi | kuhan | kuhien (kuhain) |
| partitiivi | kuhaa | kuhia |
| akkusatiivi | kuha; kuhan |
kuhat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuhassa | kuhissa |
| elatiivi | kuhasta | kuhista |
| illatiivi | kuhaan | kuhiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuhalla | kuhilla |
| ablatiivi | kuhalta | kuhilta |
| allatiivi | kuhalle | kuhille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuhana | kuhina |
| translatiivi | kuhaksi | kuhiksi |
| abessiivi | kuhatta | kuhitta |
| instruktiivi | – | kuhin |
| komitatiivi | – | kuhine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuha- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. Sander lucioperca
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAnagrammit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kuha Kielitoimiston sanakirjassa
Konjunktio
muokkaakuha
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkuɦɑ(ʔ)/
Kroaatti
muokkaaVerbi
muokkaakuha
- (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä kuhati