kuhina

Suomi

Substantiivi

kuhina (12)

vilkas ja moninainen liikehdintä
Muurahaispesässä kävi melkoinen kuhina.

Torilla kävi kova kuhina, kauppaa käytiin vilkkaasti ja puheensorina täytti ilman.

Ääntäminen

IPA: /ˈkuhinɑ/
tavutus: ku‧hi‧na

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuhina	kuhinat
genetiivi	kuhinan	kuhinoiden kuhinoitten (kuhinain)
partitiivi	kuhinaa	kuhinoita
akkusatiivi	kuhina; kuhinan	kuhinat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kuhinassa	kuhinoissa
elatiivi	kuhinasta	kuhinoista
illatiivi	kuhinaan	kuhinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kuhinalla	kuhinoilla
ablatiivi	kuhinalta	kuhinoilta
allatiivi	kuhinalle	kuhinoille
muut sijamuodot
essiivi	kuhinana	kuhinoina
translatiivi	kuhinaksi	kuhinoiksi
abessiivi	kuhinatta	kuhinoitta
instruktiivi	–	kuhinoin
komitatiivi	–	kuhinoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kuhina-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

vrt. kuhista

Käännökset

1. vilkas ja moninainen liikehdintä

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Anagrammit

hinkua, hiukan, kuhnia

Aiheesta muualla

kuhina Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

kuhina

(taivutusmuoto) monikon essiivimuoto sanasta kuha