Substantiivi

muokkaa

kuhina (12)

  1. vilkas ja moninainen liikehdintä
    Muurahaispesässä kävi melkoinen kuhina.
    Torilla kävi kova kuhina, kauppaa käytiin vilkkaasti ja puheensorina täytti ilman.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkuhinɑ/
  • tavutus: ku‧hi‧na

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuhina kuhinat
genetiivi kuhinan kuhinoiden
kuhinoitten
(kuhinain)
partitiivi kuhinaa kuhinoita
akkusatiivi kuhina;
kuhinan
kuhinat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuhinassa kuhinoissa
elatiivi kuhinasta kuhinoista
illatiivi kuhinaan kuhinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuhinalla kuhinoilla
ablatiivi kuhinalta kuhinoilta
allatiivi kuhinalle kuhinoille
muut sijamuodot
essiivi kuhinana kuhinoina
translatiivi kuhinaksi kuhinoiksi
abessiivi kuhinatta kuhinoitta
instruktiivi kuhinoin
komitatiivi kuhinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuhina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vrt. kuhista

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Anagrammit
muokkaa

hinkua, hiukan, kuhnia

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kuhina Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

kuhina

  1. (taivutusmuoto) monikon essiivimuoto sanasta kuha