Substantiivi

muokkaa

hinkua

  1. (taivutusmuoto) partitiivi sanasta hinku

hinkua (52-G) (taivutus[luo])

  1. hengittää vinkuen
  2. (arkikieltä) vaatia, haluta
    Vaimo ei sinne hingu ja lapsia ei viitsitä päästää.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhiŋkuɑˣ/
  • tavutus: hin‧ku‧a

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Anagrammit
muokkaa

hiukan, kuhina, kuhnia

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hinkua Kielitoimiston sanakirjassa