Substantiivi

muokkaa

uhkaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta uhka

uhkaa

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä uhata
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä uhata
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä uhata
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä uhata