uskallus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaauskallus (39)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈuskɑlːus/
- tavutus: us‧kal‧lus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | uskallus | uskallukset |
genetiivi | uskalluksen | uskallusten uskalluksien |
partitiivi | uskallusta | uskalluksia |
akkusatiivi | uskallus; uskalluksen |
uskallukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | uskalluksessa | uskalluksissa |
elatiivi | uskalluksesta | uskalluksista |
illatiivi | uskallukseen | uskalluksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | uskalluksella | uskalluksilla |
ablatiivi | uskallukselta | uskalluksilta |
allatiivi | uskallukselle | uskalluksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | uskalluksena | uskalluksina |
translatiivi | uskallukseksi | uskalluksiksi |
abessiivi | uskalluksetta | uskalluksitta |
instruktiivi | – | uskalluksin |
komitatiivi | – | uskalluksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | uskallukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
uskallus- |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- uskallus Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 988 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa