Wikipedia
Katso artikkeli Rohkeus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Rohkeus

Substantiivi

muokkaa

rohkeus (40)[1]

  1. uskallus, pelottomuus tehdä asioita
    Raamatun mukaan rohkeus on kahden paheen, uhkarohkeuden ja pelkuruuden välissä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrohkeus/ tai /ˈrohkeu̯s/
  • tavutus: roh‧ke‧us / roh‧keus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rohkeus rohkeudet
genetiivi rohkeuden rohkeuksien
partitiivi rohkeutta rohkeuksia
akkusatiivi rohkeus;
rohkeuden
rohkeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi rohkeudessa rohkeuksissa
elatiivi rohkeudesta rohkeuksista
illatiivi rohkeuteen rohkeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rohkeudella rohkeuksilla
ablatiivi rohkeudelta rohkeuksilta
allatiivi rohkeudelle rohkeuksille
muut sijamuodot
essiivi rohkeutena rohkeuksina
translatiivi rohkeudeksi rohkeuksiksi
abessiivi rohkeudetta rohkeuksitta
instruktiivi rohkeuksin
komitatiivi rohkeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rohkeude-
vahva vartalo rohkeute-
konsonantti-
vartalo
rohkeut-

Etymologia

muokkaa

rohkea + -us

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kansalaisrohkeus, siviilirohkeus, uhkarohkeus

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40