Wikipedia
Katso artikkeli Rohkeus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Rohkeus

Substantiivi muokkaa

rohkeus (40)[1]

  1. uskallus, pelottomuus tehdä asioita
    Raamatun mukaan rohkeus on kahden paheen, uhkarohkeuden ja pelkuruuden välissä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrohkeus/ tai /ˈrohkeu̯s/
  • tavutus: roh‧ke‧us / roh‧keus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rohkeus rohkeudet
genetiivi rohkeuden rohkeuksien
partitiivi rohkeutta rohkeuksia
akkusatiivi rohkeus;
rohkeuden
rohkeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi rohkeudessa rohkeuksissa
elatiivi rohkeudesta rohkeuksista
illatiivi rohkeuteen rohkeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rohkeudella rohkeuksilla
ablatiivi rohkeudelta rohkeuksilta
allatiivi rohkeudelle rohkeuksille
muut sijamuodot
essiivi rohkeutena rohkeuksina
translatiivi rohkeudeksi rohkeuksiksi
abessiivi rohkeudetta rohkeuksitta
instruktiivi rohkeuksin
komitatiivi rohkeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rohkeude-
vahva vartalo rohkeute-
konsonantti-
vartalo
rohkeut-

Etymologia muokkaa

rohkea + -us

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kansalaisrohkeus, siviilirohkeus, uhkarohkeus

Aiheesta muualla muokkaa

  • rohkeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40