raukka

Suomi

Substantiivi

raukka (9-A)

pelkuri
sellainen, jonka toiminta on moraalisesti tai eettisesti epäoikeudenmukaista
(vanhahtava) sellainen, joka on ilman omaa syytään joutunut kurjaan tilanteeseen
(arkikieltä) sellainen, joka ansaitsee vain säälittelyä

Ääntäminen

IPA: /ˈrɑu̯kːɑ/, [ˈrɑukːɑ]

tavutus: rauk‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	raukka	raukat
genetiivi	raukan	raukkojen (raukkain)
partitiivi	raukkaa	raukkoja
akkusatiivi	raukka; raukan	raukat
sisäpaikallissijat
inessiivi	raukassa	raukoissa
elatiivi	raukasta	raukoista
illatiivi	raukkaan	raukkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	raukalla	raukoilla
ablatiivi	raukalta	raukoilta
allatiivi	raukalle	raukoille
muut sijamuodot
essiivi	raukkana	raukkoina
translatiivi	raukaksi	raukoiksi
abessiivi	raukatta	raukoitta
instruktiivi	–	raukoin
komitatiivi	–	raukkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	rauka-
vahva vartalo	raukka-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. raukka

englanti: sneaking

Liittyvät sanat

Johdokset

adjektiivit: raukkamainen

Yhdyssanat

ihmisraukka, lapsiraukka, miesraukka, poikaraukka

Aiheesta muualla

raukka Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=raukka&oldid=4638729”